Pihan ja terassin ruoanlaittovälineet tarjoavat loistavia onnistumisen elämyksiä ulkoilmassa, vaikka suomalainen pihanomistaja usein kuvittelee olevansa ammattitason huippukokki heti ensimmäisen laitteen hankittuaan. Pienellä perehtymisellä laadukkaat laitteet kuten pizzauuni, savustin ja tulipata saadaan kuitenkin aktiiviseen ja järkevään käyttöön ilman turhaa hätäilyä. Muutamilla yksinkertaisilla muistisäännöillä ja vinkeillä näidenkin vermeiden käyttöikä paranee ja mikä tärkeintä, niillä valmistetut ateriat ovat entistä maistuvampia.

Pizzauunissa tarvitaan kovaa lämpöä ja nopeita käsiä

Ulkona toimivan pizzauunin hankinta nostaa kotikokin luulot omista taidoistaan korkeuksiin, vaikka todellisuudessa ensimmäinen paistos palaa helposti karrelle alle minuutissa. Tämä tulisija toimii täysin eri periaatteella kuin tavallinen keittiöuuni, sillä uunin sisälämpötila nousee helposti yli neljänsadan asteen. Paistokiven huolellinen esilämmitys on tärkein työvaihe, jotta pohjasta tulee rapea eikä raaka. Infrapunakäyttöinen pintalämpömittari osoittaa suoraan kiven todellisen lämmön, jolloin harrastajan ei tarvitse arvailla ja toivoa parasta.

Pizzalapion käyttö tuottaa usein pientä nöyryytystä, sillä hidas taikinan käsittelijä onnistuu yleensä liimaamaan pizzan kiinni teräkseen ja heittämään pelkät täytteet uunin perälle. Tämän kömmähdyksen välttää käyttämällä leivonta-alustalla ja lapiolla karkeaa durumvehnäjauhoa tavallisen puolikarkean jauhon sijaan. Kun pohjaa ravistelee kevyesti lapiolla ennen uuniin laittamista, pyöreä taikina liukuu arinalle siististi ja sujuvasti.

Mieto lämpö ja leppäpuru ovat avain savustamisen onnelaan

Pihanurmikolle kannettu savustin herättää helposti suuria toiveita vaivattomasta gourmet'sta, vaikka ensimmäinen kokeilu tuottaa usein vain kyyneliä omiin silmiin ja kitkerää savua naapurin tuuletusikkunaan. Laite on kuitenkin erittäin helppo hallita, kunhan hylkää turhan pätemisen ja keskittyy perusasioihin. Onnistumisen tärkein tekijä on maltillinen määrä savustuspurua ja riittävän alhainen lämpötila. Yksi desilitra kuivaa leppäpurua tai omenapuusta valmistettua savustuslastua pohjalla riittää antamaan lohelle tai porsaanfileelle puhtaan maun ilman tervamaista pistävyyttä.

Hätäily on savustajan yleisin virhe, ja yleensä syyllinen seisoo savustimen vieressä tuijottamassa laitteen kantta hermostuneena ja silmät kiiluen. Kannen jatkuva avaaminen kolmen minuutin välein pidentää kypsymisaikaa ja päästää lämmön karkuteille, vaikka tekisi mieli kurkkia sisään lapsellisen kärsimättömästi. Johdollinen paistomittari on tässä paras apu, sillä mittarin avulla lihan tai kalan sisälämpötilaa voi seurata avaamatta laitetta lainkaan. Kun kalan sisälämpö saavuttaa kuusikymmentä astetta, savustin siirretään pois lämmönlähteeltä ja ruoka saa vetäytyä meheväksi.

Tulipata luo lämpöä ja pihan turvallista tunnelmaa

Tulipadan sijoittaminen pihalle alkaa usein suureellisella ajatuksella täydellisestä illanvietosta, kunnes harrastaja huomaa yskivänsä sankassa savussa ja siirtelevänsä kuumia hiiliä aivan liian lyhyillä pihdeillä. Tulisijan sijoituspaikka täytyy valita tarkasti, jotta pihanurmikko tai puinen terassi ei kärsi vaurioita omistajan innokkuudesta. Pata nostetaan palamattomalle pohjalle, kuten soralle, betonilaatoille tai tiilille, usean metrin päähän rakennusten seinistä ja matalalla roikkuvista puunoksista.

Puun laadulla on suuri merkitys, vaikka moni yrittää laiskuuttaan polttaa padassa tontin nurkkaan unohtuneita lahoja lautoja huonolla menestyksellä. Kuiva koivuhalko palaa puhtaasti, lämmittää tehokkaasti eikä räi hehkuvia kipinöitä istujien vaatteille. Märkien puiden polttaminen sen sijaan tuottaa pelkkää savua ja harmitusta kaikille pihan asukkaille. Täysi vesiämpäri padan välittömässä läheisyydessä pitää huolen turvallisuudesta ja pelastaa tilanteen silloin, kun tuulenpuuska kääntyy yllättäen.

Tulipata toimii erinomaisena paikkana yksinkertaiselle ruoanlaitolle, kunhan pitää omat kokkaustavoitteensa riittävän maanläheisinä eikä yritä liikaa pimeässä illassa.